H-hetki lähestyy...

38+1. Eli tällä viikolla käynnistetään, elleivät vauvat sitten päätä tulla itse :) Kuten varmaan arvaakin, viikonloppuna on ollut aika sekavat fiilikset. Innoissaan ja pelokas samaan aikaan. Raskausaika on kuitenkin mennyt sitten niin kovin nopeasti ja sairaslomakin meni nopeasti. Viikonloppuna on ollut tuskaisempaa olla. Mutta aika lyhyeksihän mulla tämä tuskallisen olemisen jakso jää. Ihmeen "hyvin" on raskaus mennyt kipujen ja olojen suhteen. Tietysti kaikki on suhteellista. Ehkä sitä on ollut enemmän huolissaan, että kunhan kaikki menee hyvin.

Eikä ole ehtinyt kovasti edes odottaa, että tulisivat nyt jo. Kun on ollut huolissaan, että pysyisivät sisällä. Niin ei ole jotenkin edes tajunnut odottaa, että tulkaa jo nyt. Mutta NYT saisivat kyllä tulla :) Tänään siirrettiin vauvojen sängyt makuuhuoneeseen ja sairaalakassi on pakattuna. Olohuone on tapetoitu loppuun. Hyvässä mallissa siis. Välillä jännittää ja ahdistaa mutta juuri nyt on ihan hyvä fiilis. Luulen, että sukulaisia ja kavereita jännittää enemmän tällä hetkellä ;) Nautitaan tästä hetkestä, kyllä tässä varmasti ehtii vielä jännittämään, ehkä.

Sain haasteen. Olen aloittanut vastaamisen mutta se on vielä vähän kesken... On ollut muka kiireinen (?!) viikko. No, väsynyt viikko. Julkaisen sen heti vain kun pystyn. Voi olla, että nyt tulee vähän pidempi tauko, kun vauvojen synnytys alkaa olemaan käsillä. Toivotaan ja uskotaan, että kaikki menee hyvin! Todennäköisesti kun kirjoittelen seuraavan kerran, meistä kahdesta on tullut perhe. :)

Korvien välissä suhisee

36 viikkoa tuli eilen täyteen! :) Ollaan päästy todella pitkälle, ei oikein tajuakaan. Jotenkin nyt tuntuu, että tämä raskaus ja saikku (joulukuun puolesta välistä) on mennyt sitten kuitenkin yllättävän nopeasti. Nyt alkaa h-hetki todella lähestyä. Hui... :)

Viime to oli lääkäri. Kaikki oli vauvoilla hyvin, molemmilla oli painoa ihan vähän reilu 2300g ja tosi liikkuvaisia olivat. Istuin aluksi käyrillä, vai miten se nyt hienosti sanotaan. Hoitajaopiskelija tuli laittamaan minua koneeseen kiinni ja kyseli kummalla puolella on tuntunut liikettä. Sanoin, että A oli viimeksi tuossa kohtaa ja B tuossa. Hän katsoi hölmistyneenä takaisin "mitä?" ja kävi hakemassa kätilön paikalle :D Hän ei ollut tiennyt, että on kaksosista kyse. No, siirryttiin toiselle koneella ja homma käyntiin. Oli aika hauska tilanne.

Istuskelin yksin huoneessa, kun kone alkoi huutaa kovaan ääneen. Hetken siinä istuin ja ihmettelin, että mitähän nyt. Hetken päästä kätilö tuli paikalle ja rauhoitteli. Sanoi, että nyt jos mitatattaisiin, niin sinulla olisi syke varmaan aika korkea. Koneessa on jotkut raja-arvot, jotka oli ilmeisesti ylittyneet tai alittuneet, B-vauva oli "karannut". Ei siis onneksi mitään hätää. Anturi vain uuteen paikkaan. Oli se vähän jännittävä tilanne.

Kanava oli lyhentynyt, eli jotain alkaa on alkanut tapahtumaan. Sain uuden lääkäriajan viikon päähän ja alkuviikosta pitää vielä käydä käyrillä. Seuraavat aika tiuhaan tahtiin nyt lopussa. Neuvolasta sanottiin, ettei tarvitse tulla, ellen sitten halua.

En ole tainnut kirjoitella aiemmin mutta minulla oli siis sokerit korkealla, raskausdiabetes. Se todettiin vähän ennen joulua... Mutta suht hyvin olen sen kanssa pärjännyt. Tiukkaa on välillä tehnyt, suklaata ym. olisi tehnyt niin kovasti mieli. Senkin takia siis seurataan nyt lopussa niin tiheästi. Ruokavalio on vaikuttanut siihen, että kiloja ei ole kamalasti tullut. Eikä ole siis tullut muualle kuin vatsaan. Tuntuu, että muualta olen vain kutistunut ja kuihtunut :D

Mutta siis, korvien välissä suhisee. Pitäisi ottaa rauhallisesti ja nauttia mutta tuntuu, että käyn välillä ihan kierroksilla. Muutimme tähän asuntoon viime vappuna ja ihan valmista ei ole vielä. Ja sekös sormia syyhyttäisi. Pitäisi saada kaikki kuntoon ja loput jutut hankittua, nyt! Kämpän laittaminen pyörii vain mielessä ja tekee tuskaista, kun kaikkea ei kuitenkaan saada nyt ja heti valmiiksi. Ei tietenkään, ymmärränhän minä sen. Mutta ei se aina helpota oloa :D

Pari päivää sitten käytiin vähän katsomassa tv-tasoja ja tapetteja. Tapetteja käytiin katsomassa Prismassa. Istuin penkille, kun mieheni teki lopuksi ruokaostokset. Prismassa on niin pitkät matkat kaikkialle, etten olisi millään jaksanut kävellä mukana... Niinpä, sitä odotellessa. Tuntui, että tosi paljon ihmiset katsoivat. "Kuka on tuonut naisen noin ison mahan kanssa tänne istumaan yksin?!". Heh heh...

Verhot kävin ostamassa torstaina. Jätin ne liikkeeseen ommeltavaksi. Yleensä ompelen itse mutta tässä tilanteessa ajattelin helpottaa tekemisen määrää. Ne tulee muutaman viikon päästä. Sohvan pitäisi tulla... Ja tv-taso löydettiin, se pitää vielä käydä tilaamassa ja malttaa odottaa, että tulee. Eli kyllä se tästä!

Meillä on tällä hetkellä yksi pinnasänky vauvoille. Päätimme, että vauvat nukkuvat aluksi äityislaatikoissa. Mieheni on rakentanut laatikoille telinettä, joka tuodaan sitten makuuhuoneeseen. Anopit ovat luvanneet ommella laatikoihin reunakankaat, toinen toisen ja toinen toisen. Hyvässä mallissa alkaa kaikki varmaan olemaan, kun ihan rauhassa ja järjellä ajattelee. :D

Jos päästään vielä viikko eteenpäin, niin sitten tulisi 37 täyteen. Ja silloin vauvat ei olisi enää edes ennenaikaisia. En ollut sitä tajunnutkaan, ennen kuin lääkäri jutteli asiasta. Katsotaan koska jutellaan synnytyksen käynnistämisestä. Nythän lähtö voi tulla koska tahansa. Sairaalakassi pitäisi nyt pakata loppuun... Vauvojen vaatteet olen ottanut jo esiin, mies saa ne sitten pakata. Herkut sairaalakassiin täytynee ostaa seuraavalla kauppareissulla... Siinä onkin kivaa suunniteltavaa ;)

Tässä kuva vielä keskeneräisestä telineestä laatikoille.

Lupa liikkua!

Siinä kuva mahasta ylhäältä otettuna viime viikolta, olikohan 34 tasan. :) Tuntus tulevan aika lailla vain eteenpäin, ei niinkään sivuille. Kukat sain kaverilta. Tuli kaasot pitämään mulle seuraaa ja pienimuotoiset vauvakutsut vietettiin kolmestaan. Mies oli reissussa pienissä häissä.

Viime to oli lääkäri. Sain luvan tällä viikolla ottaa rennommin ja liikkua enemmän. Enää ei synnytystä aleta estelemään, vaan jos käynnistyy niin saa syntyä. Hui! Ja helpotus! Ihana saada jännitys "pysyisivät vielä sisällä" pois. Jokaisesta päivästä ja viikosta ja rajapyykistä olen ollut kiitollinen. "Nyt on niin ja niin monen prosentin mahdollisuus selviytyä, nyt ei ole enää pikkukeskonen, nyt saa syntyä" ja monet muut.

Ja nyt kun saa liikkua rennommin, on sekin aika hienoa! Käytiin ystävänpäivänä mieheni kanssa syömässä. Tänään ja eilen olen touhunnut vähän kotona, lähinnä rästihommia ym. Tänään pakkailin vähän sairaalakassia. Ylihuomenna on taas lääkäri. Jotenkin sitä aina ajattelee, että ainakin nämä ja nämä ehtisin vielä tehdä, jos vaikka lääkäristä tuleekin ihan uudet ohjeet.

Nyt on siis 35+3. Viimeiset viikot käyn lääkärillä kerran viikossa, siihen neuvolat päälle. Aika tiuhaan seurataan. Mutta ei montaa viikkoa ole enää. Kolmisen viikkoa, sitten aletaan viimeistään käynnistämään. Seuraava jännityksen aihe onkin, että kohta vauvat ovat oikeasti täällä meidän kanssa! Miten me selvitään? Minkähänlaista siitä tulee? Onko kaikki tarpeellinen hankittu? Apua... Myöhäistä se tosin nyt on ;)

Monesti saa lukea, että monikkoarki on sellaista ja tällaistä ja tulee voivotteluja, että kyllä se siitä. " Tuplatsempit teille, jotkut jännittää miten pärjää koiran ja vauvan kanssa, ja teille tulee kaksi vauvaa". Niinpä... Puolen vuoden päästä olen varmasti viisaampi, että miten sitä sitten pärjää. Lueskelin myös jotain keskustelua kaksosten synnytyksestä. Siinä oli onneksi suurin osa ihan positiivisia kertomuksia. Se oli sinänsä aika jännä, koska yleensä kuulee ja lukee juuri niitä ei niin kivoja synnytyskertomuksia.

Eiköhän se siitä! Onhan ne muutkin "selvinneet" :) Ja mieheni on onneksi tukenut ja tsempannut, vaikka varmasti häntäkin jännittää. Toisaalta olen jotenkin mielelläni hieman hölmönä, etten tiedä kaikkea etukäteen. Etukäteen jännittäminen ei kuitenkaan muuta tulevaa, se tekee vain tästä hetkestä vähän kurjemman. Niin, helpommin sanottu kuin tehty! :D

Tavaroiden hankintaa

Viikolla 33 mennään! :) Jokainen päivä ja viikko eteenpäin on kiitoksen aihe. Hiljalleen alkaa tuntua aika todelliselta. Meille tulee kohta kaksi vauvaa... Olemme nyt käyneet perhevalmennuksessa, tutustumassa synnytyssairaalaan ym. Paljonhan lehdissä ja oppaissa ja netissä on samaa tietoa. Mutta on ollut silti kiva kuulla asioita ja nähdä muita odottavia vanhempia. Muutama asuu tässä meidän lähellä, kärryttelyseuraa ensi keväälle ja kesälle.

Suurimmat hankinnat alkaa nyt olla tehty. On sänky, kaukalot, vaunut, vähän vaatteita ym. Kyllä niillä alkuun pitäisi päästä. Yhden setin vaatteita ostin itse, eli kerran olen käynyt vauvavaateostoksilla. Enkä enempää ehkä itse hankikaan. Jätän tilaa, jos isovanhemmat ym. ostavat vaatteita. Ja kyllähän niitä sitten saa lisää. Ja kyllä niitä ihan kiva määrä jo on. Hassua miten paljon tavaraa, ja isoa tavaraa kahta niin pientä pötkälettä varten tarvitaan :D

Viime viikolla oli lääkäri, tilanne oli ennallaan, eli kaikki hyvin. Ensi viikolla uudestaan. Katsotaan tiheneekö sitten lääkärikäynnit vai ei. Viimeksi lääkäri jutteli jo vähän synnytyksestä. Aika paljon ihmisiä siellä tulee olemaan, me, lääkäri, 2 kätilöä ja mahdollisesti vielä toinen lääkäri, ja pienet vauvat tietysti. Hirveästi en osaa synnytystä vielä ajatella. Kyllähän se mielessä pyörii mutta sellaisena aika sumuisena asiana.

Suurimman osan ajatuksista vie vielä jännitys siitä, ettei lapset syntyisi liian aikaisin. Nyt on alkanut supistelemaan, tai harjoitussupituksia ne taitavat suurimmaksi osaksi olla. Täällä kotona yksin on aikaa kuulostella omia tuntemuksiaan ja pohtia, että onkohan tuo ja tuo nyt normaalia ja pitääköhän tuosta huolestua. Se on aika rankkaa korvien välille. Mutta onneksi niitä saa välillä purkaa muille ja se helpottaa. Kun en ole ennen ollut raskaana, kaikki on uutta! :D

Sukat sain valmiiksi vauvoille. Laitan niistä kuvan myöhemmin. Vaihdoin langat ja nämä uudet paljastavat varmasti vauvojen sukupuolen. ;) Kovasti vauvat tuntuvat liikkuvan ja välillä hikkaa olevan. Välillä vain tuijottelen vatsaa ja kuulostelen vauvojen liikkeitä. Se on ihanaa ja erikoista. Toivottavasti tästä osaa ottaa kaiken ilon irti. Ruokavalion kanssa pitää olla tiukkana... Mutta... Saankohan tänään Runebergin torttua? :)

Netistä ja tutuilta löytää kaikkea hyödyllistä! :)

Talvi, joka muistetaan

Onkin tullut pitkä tauko... Tämä on ollut erikoinen talvi, pimeä ja lauha. Onneksi nyt on pakkasta, vielä kun tulisi eteläänkin kunnolla lunta! Kuulun siis niihin ihmisiin, jotka nauttivat kunnon kesästä ja kunnon talvesta. Mutta kivat on kelit olleet nyt, ikkuinoist ihailla. Tämä talvi jää mieleen monella tavalla :)

Nyt on viikko 30 menossa. Vauvat liikkuvat kovasti ja liikkeet tuntuvat todella selvästi. Vauvoilla alkaa olemaan oma rytmi. Välillä tuntuu, ettei muuta olekaan kuin rytmiä :D Sen verran aktiivisia ovat jonain päivinä. Maha kasvaa omaan tahtiinsa. Mutta ei se vielä mitenkään valtava ole. Iso kyllä, mutta olisin voinut ajatella, että olisin isompikin.

Olen ollut jo kuukauden sairaslomalla. Sairaslomalle jäänti tuli yllätyksenä. Olin "peruskäynnillä" lääkärissä, kahden viikon välein. Lopuksi lääkäri sanoi, että sinä jäätkin nyt saikulle ja otat ihan rennosti. 10 viikkoa pitäisi vauvojen pysyä vielä sisällä. Kyllähän siinä säikähti aika lailla, että ei kai ne nyt vielä synny! Pari päivää koitin pidätellä itkua ja huolehtimista. Mutta onneksi tilanne ei ole, ainakaan vielä, muuttunut. Eli siinä mielessä tilanne hyvä! :) Huomenna taas lääkäriin, katsotaan...

Lääkärissä käynti jännittää, tai ajatteluttaa joka kerta. Mikäköhän tilanne on nyt, joudunko jäämään sairaalaan, toivottavasti kaikki on hyvin. Mutta mitä pidemmälle mennään, sitä parempi on minulla olo. Nyt ollaan jo näin pitkällä. Koitan olla turhaan huolehtimatta ja olla kiitollinen jokaisesta päivästä.

Välillä päivät tuntuu pitkiltä, yksin kotona, hirmuisesti mitään ei pysty tekemään. Pieniä juttuja olen koittanut tehdä voinnin mukaan. Pari kuukautta ihmisen elämässä ei ole kuitenkaan niin kovin pitkä aika. Ja jos tämä on vauvoille parasta, niin tällä mennään! :) Nyt alkaa tuntumaan, että ehtiiköhän kaiken ennen vauvojen syntymää! Ehdinkö hankkia ja tehdä kaiken? Mitä kaikkea pitää hankkia etukäteen? Apua... Mistä minä tiedän? :D Jotenkin tuntee itsensä välillä todella hölmöksi. Noh, josko se olisi vain tunne... ;)

Ollaan me hankintoja jo tehty, on rattaat, sänky, hoitopöytä, vähän vaatteita, toinen kaukalo ym. Mutta vielä on vähän hankittavaa. Lastenhuone ei ole vielä ihan valmis, mutta hyvällä mallila. Mieheni tapetoi sen joululomalla loppuun. Hoitopöytä pitäisi kasata ja hankkia verhot ja lamppu. Täytyy opetella nettishoppailun maailmaan, kun kauppoihin en voi lähteä kiertelemään. Ja siinähän niitä päiviä saa kulumaan! Ja sitten tulee tietyt "laatusarjat" telkkarista, on kirjat ja lehdet, neulominen.Tällä viikolla on neuvola, lääkäri ja perhevalmennus. Tällä viikollahan on ihan kauheasti ohjelmaa, menee hujahtaen! :D

Puikot heilumaan!

Ostin lankaa! Ensimmäinen käsityö kaksosille suunnitteilla. Näistä ajattelin neuloa molemmille sukat, eri väriset mutta myös jotain samaa. Katsotaan miten käy! :D
Ensimmäiset sukkani ym. neuloin vasta yli 20-vuotiaana. Kävin itse teknisen käsityön koulussa, joten neulominen ja virkkaaminen olivat vierasta maaperää. Opiskeluaikana kuitenkin innostuin ja opinkin jotenkin. Ensimmäiset sukat neuloin nykyiselle miehelleni. Niistä tuli niin suuret, etteivät ne pysyneet jaloissa. Sittemmin olen vähän kehittynyt...

Raskauden alusta asti on ollut mielessä, että haluan neuloa vauvoille jotain mutta jotenkin en ole aiemmin "uskaltanut" aloittaa mitään. Ehkä sitä on jotenkin jännittänyt tai halunnut vain keskittyä hetkeen, ei tulevaan. Mutta nyt on siis viikko 21 menossa.

Alkuviikosta oli rakenneultra ja lääkäri. Tunnin makasin siinä penkillä ja ihmettelin näytöltä vauvojani. Mieheni katseli siinä vieressä. Uskomatonta, miten tarkasti kätilö kaiken sieltä näki ja katsoi! Eihän aikuinenkaan ihminen pääse koskaan tuolla tavalla "tarkastettavaksi". Kätilön mukaan molemmilla oli kaikki hyvin ja koko vastasi molemmilla laskettua aikaa. Nyt on sitten A-vauva ja B-vauva. Kuvia on ollut kiva ihailla. Jotenkin vauvoista tuli taas "läheisempiä" ja kovasti heitä mietin ja odotan. Vaikka mikään kiire heillä ei siis ole. Äiti on vain innoissaan. :D

Matkalla sairaalaan juttelimme haluammeko tietää sukupuolen vai ei. Ja vasta kätilön kysyessä teimme päätöksen, kyllä. Se oli aika jännittävä hetki. Olisimmehan me sen varmasti saaneet myöhemminkin tietää, kun käyn kahden viikon välein lääkärintarkastuksessa mutta jotenkin oli kuitenkin kiva saada se tietää nyt. Meille sattui todella mukava kätilö, jolla on itsellään myös kaksoset. Niin, siis saimme tietää sukupuolen mutta pidän sen vielä omana tietonani. ;) Kerroimme toki perheillemme mutta muille emme ole kertoneet. Minulla on jotenkin sellainen olo, että haluan pitää sen omana tietonani. Moni asia raskaudesta on "julkista" ja olen aika avoimesti siitä myös puhunut. Jotain haluan pitää vielä omana juttuna, meidän juttuna. Voi olla, että mieleni muuttuu jossain kohtaa mutta nyt mennään näin.

Tänään on isänpäivä. Vein miehelleni aamupalan sänkyyn ja annoin kortin ja pienen, humoristisen lahjan. Sanoin, että tässä on esimakua tulevalle isälle. Vuoden päästä aamu on toisenlainen! Hän oli yllättynyt ja mielissään. Pari iltaa sitten mieheni tunsi vauvan/vauvojen liikkeitä. Se oli meille molemmille aika hieno hetki. Odotan kovasti, että vauvojen liikkeet alkavat tuntua selkeästi vatsan päältä, jotta hänkin pääsisi niitä tuntemaan. Itse jo tunnen päivittäin, useamman kerran päivässä "kuplintaa" ja välillä heitetään varmaan kuperkeikkaa tai kääntyillään.

Vatsa on nyt selkeästi esillä. Lääkäri sanoi viime tarkastuksessa, että jos olisi yksi vauva, niin vastaisin viikkoja 30. Se tuntui jotenkin pieneltä iskulta vasten kasvoja. En ole sitä oikein tajunnut. Olen pitänyt jumppaa reilu kaksi vuotta. Alkuviikosta kävin pitämässä viimeisen jumpan. Ajattelin, että nyt siirryn siitä sivuun, en halua riskeerata mitään. Toki liikuntaa pitää silti jatkaa mutta kevyemmässä muodossa jatkossa. Mahan alkaa huomaamaan entistä selvemmin, kenkiä laittaessa jalkaan, kylkeä kääntäessä, liian nopeasti kävellessä. Mitähän se on sitten, kun maha on oikeasti iso? :D No, aion nauttia tästä mahasta (aina kun sille ei ole estettä, heh!).

Hämähäkkejä ja maha-asukkeja

Viikonlopun Halloween-muffineja :) Idea tuli telkkarin Mitä tänään syötäisiin -ohjelmasta ja ohje löytyi Pirkan sivuilta. Sukulaislapset auttoivat koristelussa. Todella kevyttä herkkua ;)

Aika lailla puolessa välissä, viikko 20 menossa. Huomenna on rakenneultra ja lääkäri. Viime viikolla kävin neuvolassa. Oli huikea tunne kuulla sydänäänet. Vaikka usein olenkin päässyt näkemään vauvat ultran kautta, niin on tämä silti aika ihmeellistä. Sisälläni sykkii kaksi pientä sydäntä! Onhan näitä merkkejä raskaudesta, maha kasvaa, väsyttää, oli pahoinvointia ym. Mutta silti sitä on jotenkin niin tietämätön mitä tuolla sisälläni tapahtuu. Ei aina oikein tajua, että on raskaana. Ja sitten kuulee sydänäänet, siellä ne elävät. :) Täytyy muistaa nauttia raskaudesta. Ihanaa, kun töissä ja harrastuksissa kaikki tietävät. Ja muutkin näkevät heti. Ei tarvitse "piilotella" tai miettiä kertoako vaiko ei.

Huomenna siis tosiaan on rakenneultra. Emme ole vielä päättäneet haluammeko tietää sukupuolta. Vauvat ovat kaikella todennäköisyydellä identtisiä. No, huomenna viimeistään automatkalla täytynee päättää! Tärkeimpänä sitä tietenkin toivoo, että vauvoilla on kaikki hyvin. Aina lääkärissä käynti vähän jännittää, vaikka koittaa kuinka rennosti yrittää ottaa.

Vointi on ollut pääsääntöisesti hyvä. Aika väsynyt olen ollut mutta onneksi sänky on olemassa ja pystyn ottamaan päikkärit töiden jälkeen. Viime viikonloppuna oli paljon tohinaa, sukulaislapset olivat hoidossa ja mieheni veli kylässä. Kävin myös kaverini luona syömässä ja illalla kaupungilla pyörähtämässä. Sunnuntaina sitten lepäsinkin. Mutta nautin näistä viikonlopuista ja touhuista, kun vielä jaksaa. Todennäköisesti jossain kohtaa tulee se vaihe, ettei enää niin jaksa tai pysty. Ja sitten ei enää niin ehdikään, kun vauvat syntyvät. Otetaan siis tästä(kin) ajasta kaikki irti! :)

Ensi kesänä on tiedossa muutamat häät. Toivottavasti pystyn vauvojen kanssa osallistumaan, niin ainakin asennoidun. Saan ostaa vauvoille juhlavaatteita :) Olen kovasti miettinyt, etä haluan neuloa tai virkata vauvoille jotain mutta jotenkin on tuntunut, että ei vielä. Nyt voisi alkaa olla sen aika. Ehkä villasukat molemmille...